kuuntelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuuntelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːnt̪elu/
- tavutus: kuun‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuuntelu | kuuntelut |
genetiivi | kuuntelun | kuuntelujen kuunteluiden kuunteluitten |
partitiivi | kuuntelua | kuunteluita kuunteluja |
akkusatiivi | kuuntelu; kuuntelun |
kuuntelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuuntelussa | kuunteluissa |
elatiivi | kuuntelusta | kuunteluista |
illatiivi | kuunteluun | kuunteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuuntelulla | kuunteluilla |
ablatiivi | kuuntelulta | kuunteluilta |
allatiivi | kuuntelulle | kuunteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuunteluna | kuunteluina |
translatiivi | kuunteluksi | kuunteluiksi |
abessiivi | kuuntelutta | kuunteluitta |
instruktiivi | – | kuunteluin |
komitatiivi | – | kuunteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuuntelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kuunteleminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakuuntelulaite, kuunteluoppilas, kuuntelutiedustelu, puhelinkuuntelu, vesikuuntelu
Aiheesta muualla
muokkaa- kuuntelu Kielitoimiston sanakirjassa