Substantiivi

muokkaa

kuvakoko (1-D)[1]

  1. valokuvan fyysinen koko senttimetreinä ja millimetreinä
  2. digitaalisen kuvan resoluutio pikseleinä
  3. (elokuva, valokuvaus) ihmisen mittasuhteisiin perustuva tapa rajata kuvassa näkyvä, luokitellaan kahdeksanportaisen järjestelmän mukaan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuʋɑˌkoko/
  • tavutus: ku‧va‧ko‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuvakoko kuvakoot
genetiivi kuvakoon kuvakokojen
partitiivi kuvakokoa kuvakokoja
akkusatiivi kuvakoko;
kuvakoon
kuvakoot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvakoossa kuvakooissa
elatiivi kuvakoosta kuvakooista
illatiivi kuvakokoon kuvakokoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvakoolla kuvakooilla
ablatiivi kuvakoolta kuvakooilta
allatiivi kuvakoolle kuvakooille
muut sijamuodot
essiivi kuvakokona kuvakokoina
translatiivi kuvakooksi kuvakooiksi
abessiivi kuvakootta kuvakooitta
instruktiivi kuvakooin
komitatiivi kuvakokoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuvakoo-
vahva vartalo kuvakoko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D