Substantiivi

muokkaa

kuvertti (5-C)[1]

  1. kate, yhden hengen ruokailuvälineet kattauksessa
  2. (vanhentunut) kirjekuori

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuʋert̪ːi/
  • tavutus: ku‧vert‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuvertti kuvertit
genetiivi kuvertin kuverttien
(kuverttein)
partitiivi kuverttia kuvertteja
akkusatiivi kuvertti;
kuvertin
kuvertit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvertissa kuverteissa
elatiivi kuvertista kuverteista
illatiivi kuverttiin kuvertteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvertilla kuverteilla
ablatiivi kuvertilta kuverteilta
allatiivi kuvertille kuverteille
muut sijamuodot
essiivi kuverttina kuvertteina
translatiivi kuvertiksi kuverteiksi
abessiivi kuvertitta kuverteitta
instruktiivi kuvertein
komitatiivi kuvertteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuverti-
vahva vartalo kuvertti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kuverttileipä

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C