kylläisyys

Suomi

kylläisyys (40)

(fysiologia) se, että on kylläinen, saanut tarpeekseen syötävää
(kemia) se kuinka paljon ainetta on liuennut liuokseen tai että ainetta on liuennut maksimaalinen määrä
(taloustiede) se että tuotteiden tai palveluiden määrä markkinoilla on ylittänyt kysynnän

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kylläisyys	kylläisyydet
genetiivi	kylläisyyden	kylläisyyksien
partitiivi	kylläisyyttä	kylläisyyksiä
akkusatiivi	kylläisyys; kylläisyyden	kylläisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kylläisyydessä	kylläisyyksissä
elatiivi	kylläisyydestä	kylläisyyksistä
illatiivi	kylläisyyteen	kylläisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kylläisyydellä	kylläisyyksillä
ablatiivi	kylläisyydeltä	kylläisyyksiltä
allatiivi	kylläisyydelle	kylläisyyksille
muut sijamuodot
essiivi	kylläisyytenä	kylläisyyksinä
translatiivi	kylläisyydeksi	kylläisyyksiksi
abessiivi	kylläisyydettä	kylläisyyksittä
instruktiivi	–	kylläisyyksin
komitatiivi	–	kylläisyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kylläisyyde-
vahva vartalo	kylläisyyte-
konsonantti- vartalo	kylläisyyt-

sanan kylläinen vartalosta kylläis- ja suffiksista -yys

1. se, että on kylläinen

2. kemia