kyretti

Suomi

Substantiivi

kyretti (5-C)

(lääketiede) pitkävartinen, kauhantapainen työkalu, jolla poistetaan vieraita kappaleita ruumiista tai kaavitaan iriti ainetta; kaavin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyretti	kyretit
genetiivi	kyretin	kyrettien (kyrettein)
partitiivi	kyrettiä	kyrettejä
akkusatiivi	kyretti; kyretin	kyretit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyretissä	kyreteissä
elatiivi	kyretistä	kyreteistä
illatiivi	kyrettiin	kyretteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyretillä	kyreteillä
ablatiivi	kyretiltä	kyreteiltä
allatiivi	kyretille	kyreteille
muut sijamuodot
essiivi	kyrettinä	kyretteinä
translatiivi	kyretiksi	kyreteiksi
abessiivi	kyretittä	kyreteittä
instruktiivi	–	kyretein
komitatiivi	–	kyretteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kyreti-
vahva vartalo	kyretti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ranskan sanasta curette

Käännökset

1. kaavin

englanti: curette, excavator

ranska: curette f.

Lähteet

Tietosanakirja. 5 osa, Kulttuurisana—Mandingo / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. (Project Runebergissa). Helsinki: Tietosanakirja, 1913: hakusana Kyretti

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kyretti&oldid=3946264”