Substantiivi

muokkaa

lähiö (3)

  1. kaupungin laidalle rakennettu asuinalue
  2. Euroopassa 1960- tai 1970-luvulla kaupungin laidalle rakennettu kerrostalovaltainen asuinalue, jossa tavallisesti yhteisiä viheralueita ja isot pysäköintialueet
  3. Yhdysvalloissa 1950-luvulta lähtien kaupungin laidalle rakennettu omakotitalovaltainen asuinalue, jossa iso oma piha ja tavallisesti autotalli

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlæhiø/
  • tavutus: lä‧hi‧ö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lähiö lähiöt
genetiivi lähiön lähiöiden
lähiöitten
partitiivi lähiötä lähiöitä
akkusatiivi lähiö;
lähiön
lähiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi lähiössä lähiöissä
elatiivi lähiöstä lähiöistä
illatiivi lähiöön lähiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lähiöllä lähiöillä
ablatiivi lähiöltä lähiöiltä
allatiivi lähiölle lähiöille
muut sijamuodot
essiivi lähiönä lähiöinä
translatiivi lähiöksi lähiöiksi
abessiivi lähiöttä lähiöittä
instruktiivi lähiöin
komitatiivi lähiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lähiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

asumalähiö, lähiöasukas, lähiökirjasto, lähiönimi, lähiöravintola, naapurilähiö, nukkumalähiö, ongelmalähiö

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lähiö Kielitoimiston sanakirjassa
  • lähiö Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Lähiö. Kotimaisten kielten keskus