Substantiivi

muokkaa

lahjoma (10)

Katso artikkeli Lahjoma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. lahjuksen antaminen tai ottaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑhjomɑ/
  • tavutus: lah‧jo‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lahjoma lahjomat
genetiivi lahjoman lahjomien
(lahjomain)
partitiivi lahjomaa lahjomia
akkusatiivi lahjoma;
lahjoman
lahjomat
sisäpaikallissijat
inessiivi lahjomassa lahjomissa
elatiivi lahjomasta lahjomista
illatiivi lahjomaan lahjomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lahjomalla lahjomilla
ablatiivi lahjomalta lahjomilta
allatiivi lahjomalle lahjomille
muut sijamuodot
essiivi lahjomana lahjomina
translatiivi lahjomaksi lahjomiksi
abessiivi lahjomatta lahjomitta
instruktiivi lahjomin
komitatiivi lahjomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lahjoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Lainaukset

muokkaa

1978. Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 5 §. (Finlexissä)

Elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevalle tai hänen puolestaan tehtävää suorittavalle ei saa antaa, luvata eikä tarjota lahjomaa taikka muuta siihen verrattavaa etua, jonka tarkoituksena on saattaa vastaanottaja toimessaan tai tehtävää suorittaessaan suosimaan lahjoman antajaa tai jotakuta muuta taikka palkita tätä sellaisesta suosimisesta.

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lahjoma Kielitoimiston sanakirjassa

lahjoma

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä lahjoa