lahjoma

Suomi

Substantiivi

lahjoma (10)

Katso artikkeli Lahjoma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

lahjuksen antaminen tai ottaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈlɑhjomɑ/
tavutus: lah‧jo‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lahjoma	lahjomat
genetiivi	lahjoman	lahjomien (lahjomain)
partitiivi	lahjomaa	lahjomia
akkusatiivi	lahjoma; lahjoman	lahjomat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lahjomassa	lahjomissa
elatiivi	lahjomasta	lahjomista
illatiivi	lahjomaan	lahjomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lahjomalla	lahjomilla
ablatiivi	lahjomalta	lahjomilta
allatiivi	lahjomalle	lahjomille
muut sijamuodot
essiivi	lahjomana	lahjomina
translatiivi	lahjomaksi	lahjomiksi
abessiivi	lahjomatta	lahjomitta
instruktiivi	–	lahjomin
komitatiivi	–	lahjomine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lahjoma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. lahjus

Ks. lahjus

Lainaukset

1978. Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 5 §. (Finlexissä)

Elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevalle tai hänen puolestaan tehtävää suorittavalle ei saa antaa, luvata eikä tarjota lahjomaa taikka muuta siihen verrattavaa etua, jonka tarkoituksena on saattaa vastaanottaja toimessaan tai tehtävää suorittaessaan suosimaan lahjoman antajaa tai jotakuta muuta taikka palkita tätä sellaisesta suosimisesta.

Liittyvät sanat

lahjonta

Johdokset

adjektiivit: lahjomaton

Aiheesta muualla

lahjoma Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

lahjoma

(taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä lahjoa