laidoitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalaidoitus (39)
- laudoista, lankuista tai metallilevyistä tehty aluksen laitarakenne
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑi̯doi̯t̪us/
- tavutus: lai‧doi‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laidoitus | laidoitukset |
| genetiivi | laidoituksen | laidoitusten laidoituksien |
| partitiivi | laidoitusta | laidoituksia |
| akkusatiivi | laidoitus; laidoituksen |
laidoitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laidoituksessa | laidoituksissa |
| elatiivi | laidoituksesta | laidoituksista |
| illatiivi | laidoitukseen | laidoituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laidoituksella | laidoituksilla |
| ablatiivi | laidoitukselta | laidoituksilta |
| allatiivi | laidoitukselle | laidoituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laidoituksena | laidoituksina |
| translatiivi | laidoitukseksi | laidoituksiksi |
| abessiivi | laidoituksetta | laidoituksitta |
| instruktiivi | – | laidoituksin |
| komitatiivi | – | laidoituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laidoitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laidoitus- | |
Etymologia
muokkaaverbi laidoittaa + johdin -us
Käännökset
muokkaa1. laitarakenne
|
Aiheesta muualla
muokkaa- laidoitus Kielitoimiston sanakirjassa