laiho
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalaiho (1)
- kasvava vilja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑi̯ho/
- tavutus: lai‧ho
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laiho | laihot |
| genetiivi | laihon | laihojen |
| partitiivi | laihoa | laihoja |
| akkusatiivi | laiho; laihon |
laihot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laihossa | laihoissa |
| elatiivi | laihosta | laihoista |
| illatiivi | laihoon | laihoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laiholla | laihoilla |
| ablatiivi | laiholta | laihoilta |
| allatiivi | laiholle | laihoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laihona | laihoina |
| translatiivi | laihoksi | laihoiksi |
| abessiivi | laihotta | laihoitta |
| instruktiivi | – | laihoin |
| komitatiivi | – | laihoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laiho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- laiho Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.