Substantiivi

muokkaa

laikutus (39)

  1. laikuttaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑi̯kut̪us/
  • tavutus: lai‧ku‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laikutus laikutukset
genetiivi laikutuksen laikutusten
laikutuksien
partitiivi laikutusta laikutuksia
akkusatiivi laikutus;
laikutuksen
laikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi laikutuksessa laikutuksissa
elatiivi laikutuksesta laikutuksista
illatiivi laikutukseen laikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laikutuksella laikutuksilla
ablatiivi laikutukselta laikutuksilta
allatiivi laikutukselle laikutuksille
muut sijamuodot
essiivi laikutuksena laikutuksina
translatiivi laikutukseksi laikutuksiksi
abessiivi laikutuksetta laikutuksitta
instruktiivi laikutuksin
komitatiivi laikutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laikutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
laikutus-

Etymologia

muokkaa

verbi laikuttaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Anagrammit
muokkaa

sukutila, tukialus, tuskailu

Aiheesta muualla

muokkaa