Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuskailu (2)

  1. tuskaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uskɑi̯lu/
  • tavutus: tus‧kai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuskailu tuskailut
genetiivi tuskailun tuskailujen
tuskailuiden
tuskailuitten
partitiivi tuskailua tuskailuita
tuskailuja
akkusatiivi tuskailu;
tuskailun
tuskailut
sisäpaikallissijat
inessiivi tuskailussa tuskailuissa
elatiivi tuskailusta tuskailuista
illatiivi tuskailuun tuskailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuskailulla tuskailuilla
ablatiivi tuskailulta tuskailuilta
allatiivi tuskailulle tuskailuille
muut sijamuodot
essiivi tuskailuna tuskailuina
translatiivi tuskailuksi tuskailuiksi
abessiivi tuskailutta tuskailuitta
instruktiivi tuskailuin
komitatiivi tuskailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuskailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

laikutus, sukutila, tukialus

Aiheesta muualla muokkaa