Substantiivi

muokkaa

laiskimus (39)

  1. ihminen (tai eläin), joka on haluton tekemään työtä
    Mokoma laiskimus ei viitsi edes omaa huonettaan siivota.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑi̯skimus/
  • tavutus: lais‧ki‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laiskimus laiskimukset
genetiivi laiskimuksen laiskimusten
laiskimuksien
partitiivi laiskimusta laiskimuksia
akkusatiivi laiskimus;
laiskimuksen
laiskimukset
sisäpaikallissijat
inessiivi laiskimuksessa laiskimuksissa
elatiivi laiskimuksesta laiskimuksista
illatiivi laiskimukseen laiskimuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laiskimuksella laiskimuksilla
ablatiivi laiskimukselta laiskimuksilta
allatiivi laiskimukselle laiskimuksille
muut sijamuodot
essiivi laiskimuksena laiskimuksina
translatiivi laiskimukseksi laiskimuksiksi
abessiivi laiskimuksetta laiskimuksitta
instruktiivi laiskimuksin
komitatiivi laiskimuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laiskimukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
laiskimus-

Etymologia

muokkaa

adjektiivi laiska + johdin -(i)mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa