Substantiivi

muokkaa

vetelys (39)[1]

  1. energiaton, heikko ja aikaansaamaton ihminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋet̪elys/
  • tavutus: ve‧te‧lys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vetelys vetelykset
genetiivi vetelyksen vetelysten
vetelyksien
partitiivi vetelystä vetelyksiä
akkusatiivi vetelys;
vetelyksen
vetelykset
sisäpaikallissijat
inessiivi vetelyksessä vetelyksissä
elatiivi vetelyksestä vetelyksistä
illatiivi vetelykseen vetelyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vetelyksellä vetelyksillä
ablatiivi vetelykseltä vetelyksiltä
allatiivi vetelykselle vetelyksille
muut sijamuodot
essiivi vetelyksenä vetelyksinä
translatiivi vetelykseksi vetelyksiksi
abessiivi vetelyksettä vetelyksittä
instruktiivi vetelyksin
komitatiivi vetelyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vetelykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vetelys-

Etymologia

muokkaa

Sanan alkuperä on epäselvä. Se kuulunee osittain vetelä-, osittain vetelehtiä-sanan yhteyteen.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vetelys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana vetelä.