vetelys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋet̪elys/
- tavutus: ve‧te‧lys
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vetelys | vetelykset |
genetiivi | vetelyksen | vetelysten vetelyksien |
partitiivi | vetelystä | vetelyksiä |
akkusatiivi | vetelys; vetelyksen |
vetelykset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vetelyksessä | vetelyksissä |
elatiivi | vetelyksestä | vetelyksistä |
illatiivi | vetelykseen | vetelyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vetelyksellä | vetelyksillä |
ablatiivi | vetelykseltä | vetelyksiltä |
allatiivi | vetelykselle | vetelyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vetelyksenä | vetelyksinä |
translatiivi | vetelykseksi | vetelyksiksi |
abessiivi | vetelyksettä | vetelyksittä |
instruktiivi | – | vetelyksin |
komitatiivi | – | vetelyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vetelykse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vetelys- |
Etymologia
muokkaaSanan alkuperä on epäselvä. Se kuulunee osittain vetelä-, osittain vetelehtiä-sanan yhteyteen.[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vetelys Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana vetelä.