lajitelma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑjiˌt̪elmɑ/
- tavutus: la‧ji‧tel‧ma
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lajitelma | lajitelmat |
genetiivi | lajitelman | lajitelmien (lajitelmain) |
partitiivi | lajitelmaa | lajitelmia |
akkusatiivi | lajitelma; lajitelman |
lajitelmat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lajitelmassa | lajitelmissa |
elatiivi | lajitelmasta | lajitelmista |
illatiivi | lajitelmaan | lajitelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lajitelmalla | lajitelmilla |
ablatiivi | lajitelmalta | lajitelmilta |
allatiivi | lajitelmalle | lajitelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lajitelmana | lajitelmina |
translatiivi | lajitelmaksi | lajitelmiksi |
abessiivi | lajitelmatta | lajitelmitta |
instruktiivi | – | lajitelmin |
komitatiivi | – | lajitelmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lajitelma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- lajitelma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10