lamaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalamaantuminen (38)
- teonnimi verbistä lamaantua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lamaantuminen | lamaantumiset |
genetiivi | lamaantumisen | lamaantumisten lamaantumisien |
partitiivi | lamaantumista | lamaantumisia |
akkusatiivi | lamaantuminen; lamaantumisen |
lamaantumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lamaantumisessa | lamaantumisissa |
elatiivi | lamaantumisesta | lamaantumisista |
illatiivi | lamaantumiseen | lamaantumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lamaantumisella | lamaantumisilla |
ablatiivi | lamaantumiselta | lamaantumisilta |
allatiivi | lamaantumiselle | lamaantumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lamaantumisena (lamaantumisna) |
lamaantumisina |
translatiivi | lamaantumiseksi | lamaantumisiksi |
abessiivi | lamaantumisetta | lamaantumisitta |
instruktiivi | – | lamaantumisin |
komitatiivi | – | lamaantumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lamaantumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lamaantumis- |
Etymologia
muokkaaverbi lamaantua + johdin -minen