Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lamaannus (39)

  1. lamaantumisen tila; lamaantuneisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑmɑːnːus/
  • tavutus: la‧maan‧nus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lamaannus lamaannukset
genetiivi lamaannuksen lamaannusten
lamaannuksien
partitiivi lamaannusta lamaannuksia
akkusatiivi lamaannus;
lamaannuksen
lamaannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lamaannuksessa lamaannuksissa
elatiivi lamaannuksesta lamaannuksista
illatiivi lamaannukseen lamaannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lamaannuksella lamaannuksilla
ablatiivi lamaannukselta lamaannuksilta
allatiivi lamaannukselle lamaannuksille
muut sijamuodot
essiivi lamaannuksena lamaannuksina
translatiivi lamaannukseksi lamaannuksiksi
abessiivi lamaannuksetta lamaannuksitta
instruktiivi lamaannuksin
komitatiivi lamaannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lamaannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lamaannus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä lamaantua (lamaannu- + -s)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lamaannustila

Aiheesta muualla muokkaa