lankous

Suomi

Substantiivi

lankous (40)

(oikeustiede) jonkun henkilön ja hänen puolisonsa sukulaisen välinen suhde, avioliittoon perustuva sukulaisuus

Ääntäminen

IPA: /ˈlɑŋkous/ tai /ˈlɑŋkou̯s/
tavutus: lan‧ko‧us / lan‧kous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lankous	lankoudet
genetiivi	lankouden	lankouksien
partitiivi	lankoutta	lankouksia
akkusatiivi	lankous; lankouden	lankoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lankoudessa	lankouksissa
elatiivi	lankoudesta	lankouksista
illatiivi	lankouteen	lankouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lankoudella	lankouksilla
ablatiivi	lankoudelta	lankouksilta
allatiivi	lankoudelle	lankouksille
muut sijamuodot
essiivi	lankoutena	lankouksina
translatiivi	lankoudeksi	lankouksiksi
abessiivi	lankoudetta	lankouksitta
instruktiivi	–	lankouksin
komitatiivi	–	lankouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lankoude-
vahva vartalo	lankoute-
konsonantti- vartalo	lankout-

Etymologia

lanko + -uus

Käännökset

1. jonkun henkilön ja hänen puolisonsa sukulaisen välinen suhde, avioliittoon perustuva sukulaisuus

englanti: affinity
ranska: affinité

turkki: bacanaklık

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

lankous Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=lankous&oldid=4554519”