SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lankous (40)

  1. (oikeustiede) jonkun henkilön ja hänen puolisonsa sukulaisen välinen suhde, avioliittoon perustuva sukulaisuus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑŋkous/ tai /ˈlɑŋkou̯s/
  • tavutus: lan‧ko‧us / lan‧kous

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lankous lankoudet
genetiivi lankouden lankouksien
partitiivi lankoutta lankouksia
akkusatiivi lankous;
lankouden
lankoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi lankoudessa lankouksissa
elatiivi lankoudesta lankouksista
illatiivi lankouteen lankouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lankoudella lankouksilla
ablatiivi lankoudelta lankouksilta
allatiivi lankoudelle lankouksille
muut sijamuodot
essiivi lankoutena lankouksina
translatiivi lankoudeksi lankouksiksi
abessiivi lankoudetta lankouksitta
instruktiivi lankouksin
komitatiivi lankouksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

lanko + -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

lankoussuhde

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lankous Kielitoimiston sanakirjassa