Katso myös: Lanne

Suomi muokkaa

 
Kädet lanteilla
 
Keikuttaa lanteita

Substantiivi muokkaa

lanne (48-J) (monikko lanteet)

  1. lantion seutu eli lonkan seutu
  2. kaareutuva kylki aluksen takaosassa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑnːeˣ/
  • tavutus: lan‧ne

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lanne lanteet
genetiivi lanteen lanteiden
lanteitten
partitiivi lannetta lanteita
akkusatiivi lanne;
lanteen
lanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi lanteessa lanteissa
elatiivi lanteesta lanteista
illatiivi lanteeseen lanteisiin
lanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lanteella lanteilla
ablatiivi lanteelta lanteilta
allatiivi lanteelle lanteille
muut sijamuodot
essiivi lanteena lanteina
translatiivi lanteeksi lanteiksi
abessiivi lanteetta lanteitta
instruktiivi lantein
komitatiivi lanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lannet-

Etymologia muokkaa

germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lannelaukku, lannenikama, lannepisto, lanneranka, lannevaate, lannevanne, lannevyö

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • lanne Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)