Katso myös: Lanne
 
Kädet lanteilla
 
Keikuttaa lanteita

Substantiivi

muokkaa

lanne (48-J) (monikko lanteet)

  1. lantion seutu eli lonkan seutu
  2. kaareutuva kylki aluksen takaosassa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑnːeˣ/
  • tavutus: lan‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lanne lanteet
genetiivi lanteen lanteiden
lanteitten
partitiivi lannetta lanteita
akkusatiivi lanne;
lanteen
lanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi lanteessa lanteissa
elatiivi lanteesta lanteista
illatiivi lanteeseen lanteisiin
lanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lanteella lanteilla
ablatiivi lanteelta lanteilta
allatiivi lanteelle lanteille
muut sijamuodot
essiivi lanteena lanteina
translatiivi lanteeksi lanteiksi
abessiivi lanteetta lanteitta
instruktiivi lantein
komitatiivi lanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lantee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lannet-

Etymologia

muokkaa

germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lannelaukku, lannenikama, lannepisto, lanneranka, lannevaate, lannevanne, lannevyö

Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lanne Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)