lapakko

Suomi

Substantiivi

lapakko (4-A)

kukinnon rungon muodostava kasvin osa

Ääntäminen

IPA: /ˈlɑpɑkːo/
tavutus: la‧pak‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lapakko	lapakot
genetiivi	lapakon	lapakoiden lapakoitten lapakkojen
partitiivi	lapakkoa	lapakkoja lapakoita
akkusatiivi	lapakko; lapakon	lapakot
sisäpaikallissijat
inessiivi	lapakossa	lapakoissa
elatiivi	lapakosta	lapakoista
illatiivi	lapakkoon	lapakkoihin lapakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lapakolla	lapakoilla
ablatiivi	lapakolta	lapakoilta
allatiivi	lapakolle	lapakoille
muut sijamuodot
essiivi	lapakkona	lapakkoina lapakoina
translatiivi	lapakoksi	lapakoiksi
abessiivi	lapakotta	lapakoitta
instruktiivi	–	lapakoin
komitatiivi	–	lapakkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lapako-
vahva vartalo	lapakko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kukinnon rungon muodostava kasvin osa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

lapakko Kielitoimiston sanakirjassa