lateraali

Suomi

Substantiivi

lateraali (5)

Katso artikkeli Lateraali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

(fonetiikka) likvidoihin kuuluva äänne, jota muodostettaessa ilmavirta sivuuttaa kielen keskilinjan
Suomen kielessä l-konsonantti on lateraali.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lateraali	lateraalit
genetiivi	lateraalin	lateraalien (lateraalein)
partitiivi	lateraalia	lateraaleja
akkusatiivi	lateraali; lateraalin	lateraalit
sisäpaikallissijat
inessiivi	lateraalissa	lateraaleissa
elatiivi	lateraalista	lateraaleista
illatiivi	lateraaliin	lateraaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lateraalilla	lateraaleilla
ablatiivi	lateraalilta	lateraaleilta
allatiivi	lateraalille	lateraaleille
muut sijamuodot
essiivi	lateraalina	lateraaleina
translatiivi	lateraaliksi	lateraaleiksi
abessiivi	lateraalitta	lateraaleitta
instruktiivi	–	lateraalein
komitatiivi	–	lateraaleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lateraali-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. likvidoihin kuuluva äänne, jota muodostettaessa ilmavirta sivuuttaa kielen keskilinjan

turkki: avurt ünsüzü

Liittyvät sanat

velaarinen lateraali

Synonyymit

laideäänne

Yhdyssanat

lateraalimerkki

Yläkäsitteet

likvida

Aiheesta muualla

lateraali Tieteen termipankissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=lateraali&oldid=4292316”