laura
Katso myös: Laura |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalaura (9)
- vaihtoehtoinen kirjoitusasu sanalle lavra
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | laura | laurat |
genetiivi | lauran | laurojen (laurain) |
partitiivi | lauraa | lauroja |
akkusatiivi | laura; lauran |
laurat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | laurassa | lauroissa |
elatiivi | laurasta | lauroista |
illatiivi | lauraan | lauroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lauralla | lauroilla |
ablatiivi | lauralta | lauroilta |
allatiivi | lauralle | lauroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | laurana | lauroina |
translatiivi | lauraksi | lauroiksi |
abessiivi | lauratta | lauroitta |
instruktiivi | – | lauroin |
komitatiivi | – | lauroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | laura- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalaura yl. (1) (yks. määr. lauran [luo], mon. epämäär. lauror [luo], mon. määr. laurorna [luo])
- (puhekieltä) liikenteessä töppäilevä nainen