leija
Katso myös: Leija |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- muovinen, paperinen tai kankainen lennokki, jota lennätetään tuulisella säällä pitkän narun päässä
- (slangia) leveilijä
- (slangia) pieru
- Hän heitti leijat olohuoneessa.
- päästää leijoja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlei̯jɑ/, [ˈleijːɑ]
- tavutus: lei‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | leija | leijat |
genetiivi | leijan | leijojen (leijain) |
partitiivi | leijaa | leijoja |
akkusatiivi | leija; leijan |
leijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | leijassa | leijoissa |
elatiivi | leijasta | leijoista |
illatiivi | leijaan | leijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | leijalla | leijoilla |
ablatiivi | leijalta | leijoilta |
allatiivi | leijalle | leijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | leijana | leijoina |
translatiivi | leijaksi | leijoiksi |
abessiivi | leijatta | leijoitta |
instruktiivi | – | leijoin |
komitatiivi | – | leijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | leija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. lennokki
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: leijailla
Aiheesta muualla
muokkaa- leija Kielitoimiston sanakirjassa