leini
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (kansankielinen) reuma
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlei̯ni/
- tavutus: lei‧ni
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leini | leinit |
| genetiivi | leinin | leinien (leinein) |
| partitiivi | leiniä | leinejä |
| akkusatiivi | leini; leinin |
leinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leinissä | leineissä |
| elatiivi | leinistä | leineistä |
| illatiivi | leiniin | leineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leinillä | leineillä |
| ablatiivi | leiniltä | leineiltä |
| allatiivi | leinille | leineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leininä | leineinä |
| translatiivi | leiniksi | leineiksi |
| abessiivi | leinittä | leineittä |
| instruktiivi | – | leinein |
| komitatiivi | – | leineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- leini Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5