lenkkeilijä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilö joka lenkkeilee
- Puistossa olivat vain minä ja kolme lenkkeilijää.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈleŋkːei̯ˌlijæ/
- tavutus: lenk‧kei‧li‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lenkkeilijä | lenkkeilijät |
| genetiivi | lenkkeilijän | lenkkeilijöiden lenkkeilijöitten (lenkkeilijäin) |
| partitiivi | lenkkeilijää | lenkkeilijöitä |
| akkusatiivi | lenkkeilijä; lenkkeilijän |
lenkkeilijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lenkkeilijässä | lenkkeilijöissä |
| elatiivi | lenkkeilijästä | lenkkeilijöistä |
| illatiivi | lenkkeilijään | lenkkeilijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lenkkeilijällä | lenkkeilijöillä |
| ablatiivi | lenkkeilijältä | lenkkeilijöiltä |
| allatiivi | lenkkeilijälle | lenkkeilijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lenkkeilijänä | lenkkeilijöinä |
| translatiivi | lenkkeilijäksi | lenkkeilijöiksi |
| abessiivi | lenkkeilijättä | lenkkeilijöittä |
| instruktiivi | – | lenkkeilijöin |
| komitatiivi | – | lenkkeilijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lenkkeilijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- lenkkeilijä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12