Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

letka (9)

  1. (arkikieltä) jono, varsinkin taksitolpalla odottavien taksiautojen jono
    letkan ensimmäinen auto
  2. (ammattikieltä) tiililetka; yhdelle alustalle kasattu määrä tiiliä, tav. 60–96 kpl

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlet̪kɑ/
  • tavutus: let‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi letka letkat
genetiivi letkan letkojen
(letkain)
partitiivi letkaa letkoja
akkusatiivi letka;
letkan
letkat
sisäpaikallissijat
inessiivi letkassa letkoissa
elatiivi letkasta letkoista
illatiivi letkaan letkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi letkalla letkoilla
ablatiivi letkalta letkoilta
allatiivi letkalle letkoille
muut sijamuodot
essiivi letkana letkoina
translatiivi letkaksi letkoiksi
abessiivi letkatta letkoitta
instruktiivi letkoin
komitatiivi letkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo letka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

autoletka, letkajenkka

Aiheesta muualla muokkaa

  • letka Kielitoimiston sanakirjassa

Tšekki muokkaa

Substantiivi muokkaa

letka f.

  1. laivue (ilmavoimissa)