lieko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (kasvitiede) liekokasvien (Lycopodiopsida) heimoon kuuluva putkilokasvi
- suohon tai tai veteen kaatunut puu
- Liekojen perkaaminen suopellosta on ollut työlästä puuhaa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlie̯ko/
- tavutus: lie‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lieko | lieot |
| genetiivi | lieon | liekojen |
| partitiivi | liekoa | liekoja |
| akkusatiivi | lieko; lieon |
lieot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lieossa | lieoissa |
| elatiivi | lieosta | lieoista |
| illatiivi | liekoon | liekoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lieolla | lieoilla |
| ablatiivi | lieolta | lieoilta |
| allatiivi | lieolle | lieoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liekona | liekoina |
| translatiivi | lieoksi | lieoiksi |
| abessiivi | lieotta | lieoitta |
| instruktiivi | – | lieoin |
| komitatiivi | – | liekoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lieo- | |
| vahva vartalo | lieko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaakatinlieko, keltalieko, ketunlieko, liekohärkä, liekokasvi, liekopuu, liekosammal riidenlieko, variksenlieko
Aiheesta muualla
muokkaa- lieko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.