Substantiivi

muokkaa

hako (1-D)[1]

  1. havupuun oksa, havu
    Hakoja tuotiin porraspieleen jalkojen pyyhkimiksi.
    Hakoja pienittiin kassaralla eläinten alusiksi ja havuhauteisiin.
  2. kuusen ranka
    Jou­lu­kuu­sis­ta teh­dyis­sä tu­rois­sa on kaksi puolta: "Ka­las­ta­jat eivät mie­lel­lään näkisi hakoja ran­noil­la" (Kaleva.fi)
  3. lieko
    Suossa ja rantavedessä haot odottavat raivaamista.
    Verkon mukana pintaan pöllähti lähes metrinen pituinen hakotukin tapainen möhkäle. (SS, "Jättikuha kuin hakotukki")

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑko/
  • tavutus: ha‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hako haot
genetiivi haon hakojen
partitiivi hakoa hakoja
akkusatiivi hako;
haon
haot
sisäpaikallissijat
inessiivi haossa haoissa
elatiivi haosta haoista
illatiivi hakoon hakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haolla haoilla
ablatiivi haolta haoilta
allatiivi haolle haoille
muut sijamuodot
essiivi hakona hakoina
translatiivi haoksi haoiksi
abessiivi haotta haoitta
instruktiivi haoin
komitatiivi hakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hao-
vahva vartalo hako-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hakokirves, kuusenhako

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hako Kielitoimiston sanakirjassa

Japani

muokkaa

Latinisointi

muokkaa

hako

  1. rōmaji-transkriptio sanasta はこ

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D