liikkiö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaliikkiö (3)
- (vanhahtava) kinkku (sianlihaa)
- "Sauhutettu taikka suolattu sian-pöysti (liikkiö elikkä kinkku) liotetaan parahultasesti vedessä ja keitetään siksi että sormi menee pistäissä helposti kamaran läpitte." (Kokki-Kirja, 1849)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liikkiö | liikkiöt |
genetiivi | liikkiön | liikkiöiden liikkiöitten |
partitiivi | liikkiötä | liikkiöitä |
akkusatiivi | liikkiö; liikkiön |
liikkiöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liikkiössä | liikkiöissä |
elatiivi | liikkiöstä | liikkiöistä |
illatiivi | liikkiöön | liikkiöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liikkiöllä | liikkiöillä |
ablatiivi | liikkiöltä | liikkiöiltä |
allatiivi | liikkiölle | liikkiöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liikkiönä | liikkiöinä |
translatiivi | liikkiöksi | liikkiöiksi |
abessiivi | liikkiöttä | liikkiöittä |
instruktiivi | – | liikkiöin |
komitatiivi | – | liikkiöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liikkiö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.