SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kinkku (1-A) (monikko kinkut)

Katso artikkeli Kinkku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kinkun leikkauskuva
 
Kokonaisena paistettu kinkku neilikoilla maustettuna
  1. sian reisi, lonkka- ja kinnernivelen välinen osa
    Kinkun luu poistetaan usein teurastuksen yhteydessä.
    Suuret kinkut leikataan takakoivesta, pienet etukoivesta.
    Söimme jouluna mummon paistamaa kinkkua.
  2. (slangia) tyttö tai nainen
    Kato mikä komee kinkku tuolla menee!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈk̟iŋkːu]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kinkku kinkut
genetiivi kinkun kinkkujen
partitiivi kinkkua kinkkuja
akkusatiivi kinkku;
kinkun
kinkut
sisäpaikallissijat
inessiivi kinkussa kinkuissa
elatiivi kinkusta kinkuista
illatiivi kinkkuun kinkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kinkulla kinkuilla
ablatiivi kinkulta kinkuilta
allatiivi kinkulle kinkuille
muut sijamuodot
essiivi kinkkuna kinkkuina
translatiivi kinkuksi kinkuiksi
abessiivi kinkutta kinkuitta
instruktiivi kinkuin
komitatiivi kinkkuine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

joulukinkku, keittokinkku, kinkkufilee, kinkkukiusaus, kinkkuleike, kinkkumakkara, kinkkumunakas, kinkkupala, kinkkupizza, kinkkusalaatti, kinkkusämpylä, kinkkuviipale, kinkkuvoileipä, kinkunpala, lumikinkku, palvikinkku, parmankinkku, savukinkku

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kinkku Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa