Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

liikkuvuus (40)

  1. kyky liikkua; kyky liikkua ja toimia nopeasti
    työvoiman liikkuvuus
    Hankinnalla lisätään panssaroitujen joukkojen liikkuvuutta ja suojaa.
  2. kyky vaihtaa tai muuttaa asemaansa, yhteiskuntaluokkaansa, ammattiaan
    sosiaalinen liikkuvuus
  3. (shakki) nappuloiden tai nappulan erityisesti upseerien kyky siirtyä vapaasti shakkilaudalla.
    Liikkuvuuden parantamiseksi omat sotilaat on sijoitettava erivärisille ruuduille, kuin millä oma lähetti liikkuu, ettei siitä tule ns. huono lähetti.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈliːkːuʋuːs/, [ˈliːkːuʋuːs]
  • tavutus: liik‧ku‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liikkuvuus liikkuvuudet
genetiivi liikkuvuuden liikkuvuuksien
partitiivi liikkuvuutta liikkuvuuksia
akkusatiivi liikkuvuus;
liikkuvuuden
liikkuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi liikkuvuudessa liikkuvuuksissa
elatiivi liikkuvuudesta liikkuvuuksista
illatiivi liikkuvuuteen liikkuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi liikkuvuudella liikkuvuuksilla
ablatiivi liikkuvuudelta liikkuvuuksilta
allatiivi liikkuvuudelle liikkuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi liikkuvuutena liikkuvuuksina
translatiivi liikkuvuudeksi liikkuvuuksiksi
abessiivi liikkuvuudetta liikkuvuuksitta
instruktiivi liikkuvuuksin
komitatiivi liikkuvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liikkuvuude-
vahva vartalo liikkuvuute-
konsonantti-
vartalo
liikkuvuut-

Etymologia muokkaa

liikkuva + -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa