liima
Katso myös: Liima |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
liima (9)
- tavallisesti nestemäinen kiinnitysaine, jolla liitetään yhteen eli liimataan toisistaan irrallaan olevia osia tai esineitä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈliːmɑ/, [ˈliːmɑ̝]
- tavutus: lii‧ma
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liima | liimat |
genetiivi | liiman | liimojen (liimain) |
partitiivi | liimaa | liimoja |
akkusatiivi | liima; liiman |
liimat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liimassa | liimoissa |
elatiivi | liimasta | liimoista |
illatiivi | liimaan | liimoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liimalla | liimoilla |
ablatiivi | liimalta | liimoilta |
allatiivi | liimalle | liimoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liimana | liimoina |
translatiivi | liimaksi | liimoiksi |
abessiivi | liimatta | liimoitta |
instruktiivi | – | liimoin |
komitatiivi | – | liimoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liima- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. tavallisesti nestemäinen kiinnitysaine, jolla liitetään yhteen eli liimataan toisistaan irrallaan olevia osia tai esineitä
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: liimattu, liimautunut
- substantiivit: liimaaminen, liimaus
- verbit: liimaantua, liimata, liimautua, liimoittaa, liimoittua
Yhdyssanat muokkaa
epoksiliima, hartsiliima, itseliimautuva, kaksikomponenttiliima, kangasliima, kasviliima, kontaktiliima, kumiliima, kuumaliima, kuumaliimata, kuumaliimaus, lennokkiliima, liimakangas, liimakorva, liimakynä, liimaliitos, liimamaali, liimapalkki, liimapaperi, liimapinta, liimapintainen, liimapuikko, liimapullo, liimapurkki, liimapuu, liimapuupalkki, liimasivellin, liimatahra, liimataitto, liimauspuristin, muoviliima, paperiliima, pikaliima, puuliima, superliima, yleisliima
Aiheesta muualla muokkaa
- liima Kielitoimiston sanakirjassa