Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Liima


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

liima (9)

  1. tavallisesti nestemäinen kiinnitysaine, jolla liitetään yhteen eli liimataan toisistaan irrallaan olevia osia tai esineitä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈliːmɑ̝]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liima liimat
genetiivi liiman liimojen
(liimain)
partitiivi liimaa liimoja
akkusatiivi liima;
liiman
liimat
sisäpaikallissijat
inessiivi liimassa liimoissa
elatiivi liimasta liimoista
illatiivi liimaan liimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liimalla liimoilla
ablatiivi liimalta liimoilta
allatiivi liimalle liimoille
muut sijamuodot
essiivi liimana liimoina
translatiivi liimaksi liimoiksi
abessiivi liimatta liimoitta
instruktiivi liimoin
komitatiivi liimoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

epoksiliima, hartsiliima, itseliimautuva, kaksikomponenttiliima, kangasliima, kasviliima, kontaktiliima, kumiliima, kuumaliima, kuumaliimata, kuumaliimaus, lennokkiliima, liimakangas, liimakorva, liimakynä, liimaliitos, liimamaali, liimapalkki, liimapaperi, liimapinta, liimapintainen, liimapuikko, liimapullo, liimapurkki, liimapuu, liimapuupalkki, liimasivellin, liimatahra, liimataitto, liimauspuristin, muoviliima, paperiliima, pikaliima, puuliima, superliima, yleisliima

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • liima Kielitoimiston sanakirjassa