liima

Katso myös: Liima

Suomi

Substantiivi

liima (9)

1. tavallisesti nestemäinen kiinnitysaine, jolla liitetään yhteen eli liimataan toisistaan irrallaan olevia osia tai esineitä

Ääntäminen

• IPA: /ˈliːmɑ/, [ˈliːmɑ̝]

• tavutus: lii‧ma

Käännökset

1. tavallisesti nestemäinen kiinnitysaine, jolla liitetään yhteen eli liimataan toisistaan irrallaan olevia osia tai esineitä

afrikaans: gom azeri: yapışqan bulgaria: клей m. englanti: glue, adhesive espanja: cola f., pegamento m. norja (nynorsk): lim n. ranska: colle, glu

ruotsi: lim saksa: Klebstoff m., Kleber m., Leim m. serbia: lepilo, лепило n., (ijekavica?) ljepilo turkki: tutkal, yapıştırıcı, zamk uzbekki: yelim venäjä: клей m. viro: liim

Liittyvät sanat

• hartsi

Johdokset

• adjektiivit: liimattu, liimautunut
• substantiivit: liimaaminen, liimaus
• verbit: liimaantua, liimata, liimautua, liimoittaa, liimoittua

Yhdyssanat

epoksiliima, hartsiliima, itseliimautuva, kaksikomponenttiliima, kangasliima, kasviliima, kontaktiliima, kumiliima, kuumaliima, kuumaliimata, kuumaliimaus, lennokkiliima, liimakangas, liimakorva, liimakynä, liimaliitos, liimamaali, liimapalkki, liimapaperi, liimapinta, liimapintainen, liimapuikko, liimapullo, liimapurkki, liimapuu, liimapuupalkki, liimasivellin, liimatahra, liimataitto, liimauspuristin, muoviliima, paperiliima, pikaliima, puuliima, superliima, yleisliima

Aiheesta muualla

• liima Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4059 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa