Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

liittolainen (38)

  1. (toinen toiselle) liiton osapuoli tai jäsen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈliːt̪ːoˌlɑi̯nen/, ['liːt̪.t̪o̞.ˌlɑ̝i̯.ne̞n]
  • tavutus: liit‧to‧lai‧nen

Etymologia muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liittolainen liittolaiset
genetiivi liittolaisen liittolaisten
liittolaisien
partitiivi liittolaista liittolaisia
akkusatiivi liittolainen;
liittolaisen
liittolaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi liittolaisessa liittolaisissa
elatiivi liittolaisesta liittolaisista
illatiivi liittolaiseen liittolaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi liittolaisella liittolaisilla
ablatiivi liittolaiselta liittolaisilta
allatiivi liittolaiselle liittolaisille
muut sijamuodot
essiivi liittolaisena
(liittolaisna)
liittolaisina
translatiivi liittolaiseksi liittolaisiksi
abessiivi liittolaisetta liittolaisitta
instruktiivi liittolaisin
komitatiivi liittolaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liittolaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
liittolais-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Kveeni muokkaa

Substantiivi muokkaa

liittolainen

  1. liittolainen

Meänkieli muokkaa

Substantiivi muokkaa

liittolainen

  1. liittolainen [2]

Viitteet muokkaa

  1. Vanhan kirjasuomen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2014–. ISSN 2323-3370. liittolainen (viitattu 15.2.2020).
  2. Birger Winsa (toim.): liittolainen Meänkielen sanakirja. Viitattu 15.2.2020.