likka

Suomi

Substantiivi

likka (9-A)

(arkikieltä) tyttö

Ääntäminen

IPA: /ˈlikːɑ/

tavutus: lik‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	likka	likat
genetiivi	likan	likkojen (likkain)
partitiivi	likkaa	likkoja
akkusatiivi	likka; likan	likat
sisäpaikallissijat
inessiivi	likassa	likoissa
elatiivi	likasta	likoista
illatiivi	likkaan	likkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	likalla	likoilla
ablatiivi	likalta	likoilta
allatiivi	likalle	likoille
muut sijamuodot
essiivi	likkana	likkoina
translatiivi	likaksi	likoiksi
abessiivi	likatta	likoitta
instruktiivi	–	likoin
komitatiivi	–	likkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lika-
vahva vartalo	likka-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

Voi olla halventava ja loukkaava aikuisesta sanottuna tytöttelynä.

Etymologia

aiemmasta muodosta flikka << ruotsin sanasta flicka

Käännökset

1. likka

viro: plika

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

lapsenlikka, pikkulikka

Aiheesta muualla

likka Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=likka&oldid=4637327”