linkku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (puhekieltä) työkone tai muu ajoneuvo, jota ohjataan runkoa taittamalla pyörien kääntämisen sijaan
- (puhekieltä) olotila, jossa joku tai jokin on kaksinkerroin taittuneena
- (murteellinen) linja-auto
- Tuun linkulla Lahesta Hesaan.
- yksinkertainen, keskiosastaan oven, veräjän tms. pieleen esim. ruuvin varassa kääntyvä suljin
- (slangia) nuuskattavan huumeen käyttöannos, viiva tai annos veitsen kärjessä
- Mä vedin ne linkut!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈliŋkːu/, [ˈliŋkːu]
- tavutus: link‧ku
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | linkku | linkut |
| genetiivi | linkun | linkkujen |
| partitiivi | linkkua | linkkuja |
| akkusatiivi | linkku; linkun |
linkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | linkussa | linkuissa |
| elatiivi | linkusta | linkuista |
| illatiivi | linkkuun | linkkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | linkulla | linkuilla |
| ablatiivi | linkulta | linkuilta |
| allatiivi | linkulle | linkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | linkkuna | linkkuina |
| translatiivi | linkuksi | linkuiksi |
| abessiivi | linkutta | linkuitta |
| instruktiivi | – | linkuin |
| komitatiivi | – | linkkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | linku- | |
| vahva vartalo | linkku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: linkuttaa
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- linkku Kielitoimiston sanakirjassa