Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lintunen (38)

  1. (deminutiivinen) lintu; pieni lintu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlint̪unen/
  • tavutus: lin‧tu‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lintunen lintuset
genetiivi lintusen lintusten
lintusien
partitiivi lintusta lintusia
akkusatiivi lintunen;
lintusen
lintuset
sisäpaikallissijat
inessiivi lintusessa lintusissa
elatiivi lintusesta lintusista
illatiivi lintuseen lintusiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lintusella lintusilla
ablatiivi lintuselta lintusilta
allatiivi lintuselle lintusille
muut sijamuodot
essiivi lintusena
(lintusna)
lintusina
translatiivi lintuseksi lintusiksi
abessiivi lintusetta lintusitta
instruktiivi lintusin
komitatiivi lintusine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lintuse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lintus-

Etymologia muokkaa

lintu + -nen

Käännökset muokkaa