lipsahdus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lipsahdus (39)[1]

  1. jonkun asian paljastaminen vahingossa
  2. vahinko, erehdys, kömmähdys
    Nuorille sattui lipsahdus.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlipsɑhdus/
  • tavutus: lip‧sah‧dus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lipsahdus lipsahdukset
genetiivi lipsahduksen lipsahdusten
lipsahduksien
partitiivi lipsahdusta lipsahduksia
akkusatiivi lipsahdus;
lipsahduksen
lipsahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lipsahduksessa lipsahduksissa
elatiivi lipsahduksesta lipsahduksista
illatiivi lipsahdukseen lipsahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lipsahduksella lipsahduksilla
ablatiivi lipsahdukselta lipsahduksilta
allatiivi lipsahdukselle lipsahduksille
muut sijamuodot
essiivi lipsahduksena lipsahduksina
translatiivi lipsahdukseksi lipsahduksiksi
abessiivi lipsahduksetta lipsahduksitta
instruktiivi lipsahduksin
komitatiivi lipsahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lipsahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lipsahdus-

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39