lisäke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pääruoan lisänä tarjottava ateriakokonaisuutta täydentävä ruokaa, lisuke
- (anatomia) johonkin elimeen liittyvä muodostuma tai uloke
- (taloustiede) vekseliin tai šekkiin kiinnitetty lipuke siirtomerkintöjä varten
- Siirto on merkittävä itse vekseliin tai siihen kiinnitettyyn lisäkkeeseen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlisækeˣ/
- tavutus: li‧sä‧ke
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lisäke | lisäkkeet |
| genetiivi | lisäkkeen | lisäkkeiden lisäkkeitten |
| partitiivi | lisäkettä | lisäkkeitä |
| akkusatiivi | lisäke; lisäkkeen |
lisäkkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lisäkkeessä | lisäkkeissä |
| elatiivi | lisäkkeestä | lisäkkeistä |
| illatiivi | lisäkkeeseen | lisäkkeisiin lisäkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lisäkkeellä | lisäkkeillä |
| ablatiivi | lisäkkeeltä | lisäkkeiltä |
| allatiivi | lisäkkeelle | lisäkkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lisäkkeenä | lisäkkeinä |
| translatiivi | lisäkkeeksi | lisäkkeiksi |
| abessiivi | lisäkkeettä | lisäkkeittä |
| instruktiivi | – | lisäkkein |
| komitatiivi | – | lisäkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lisäkkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lisäket- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaaivolisäke, hiuslisäke, irtolisäke, kartiolisäke, käpylisäke, miekkalisäke, umpilisäke
Aiheesta muualla
muokkaa- lisäke Kielitoimiston sanakirjassa