Wikipedia
Katso artikkeli Logaritmi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Logaritmifunktion kuvaajia

Substantiivi

muokkaa

logaritmi (5)

  1. (matematiikka) matemaattinen funktio, joka kertoo mihin potenssiin kantaluku on korotettava, jotta saataisiin haluttu luku; eksponenttifunktion käänteisfunktio, johon haluttu luku merkitään  :llä ja kanta jonka potenssina luku ilmaistaan merkitään  :llä:  
    10-kantainen logaritmi:   sillä  
    2-kantainen logaritmi:   sillä  

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlogɑˌrit̪mi/
  • tavutus: lo‧ga‧rit‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi logaritmi logaritmit
genetiivi logaritmin logaritmien
(logaritmein)
partitiivi logaritmia logaritmeja
akkusatiivi logaritmi;
logaritmin
logaritmit
sisäpaikallissijat
inessiivi logaritmissa logaritmeissa
elatiivi logaritmista logaritmeista
illatiivi logaritmiin logaritmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi logaritmilla logaritmeilla
ablatiivi logaritmilta logaritmeilta
allatiivi logaritmille logaritmeille
muut sijamuodot
essiivi logaritmina logaritmeina
translatiivi logaritmiksi logaritmeiksi
abessiivi logaritmitta logaritmeitta
instruktiivi logaritmein
komitatiivi logaritmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo logaritmi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

briggsin logaritmi, lg, ln, funktio, eksponenttifunktio, interpolaatio, kantaluku, kymmenkantainen logaritmi, käänteisfunktio, laskuviivain, luonnollinen logaritmi, mantissa, numerus

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

antilogaritmi, logaritmikäyrä, logaritmipaperi, logaritmitaulu, logaritmitaulukko, puolologaritmipapri

Aiheesta muualla

muokkaa