Substantiivi

muokkaa

loiste (48)

  1. se, että loistaa; hohto, hohde
    Neon- ja argonvalojen loiste häiritsee yöuniani!
    parrasvalojen loiste

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈloi̯st̪eˣ/
  • tavutus: lois‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loiste loisteet
genetiivi loisteen loisteiden
loisteitten
partitiivi loistetta loisteita
akkusatiivi loiste;
loisteen
loisteet
sisäpaikallissijat
inessiivi loisteessa loisteissa
elatiivi loisteesta loisteista
illatiivi loisteeseen loisteisiin
loisteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi loisteella loisteilla
ablatiivi loisteelta loisteilta
allatiivi loisteelle loisteille
muut sijamuodot
essiivi loisteena loisteina
translatiivi loisteeksi loisteiksi
abessiivi loisteetta loisteitta
instruktiivi loistein
komitatiivi loisteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo loistee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
loistet-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • loiste Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 952 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa