Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hohto (1-F)

  1. hohtamisen ilmentymä
  2. (kuvaannollisesti) viehätys, hienous
    Vuosikymmenien saatossa elintason kohotessa nakeista katosi hohto ja perunasalaatistakin tuli jokapäiväistä ruokaa jota saa marketista. (yle.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhoht̪o/
  • tavutus: hoh‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hohto hohdot
genetiivi hohdon hohtojen
partitiivi hohtoa hohtoja
akkusatiivi hohto;
hohdon
hohdot
sisäpaikallissijat
inessiivi hohdossa hohdoissa
elatiivi hohdosta hohdoista
illatiivi hohtoon hohtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hohdolla hohdoilla
ablatiivi hohdolta hohdoilta
allatiivi hohdolle hohdoille
muut sijamuodot
essiivi hohtona hohtoina
translatiivi hohdoksi hohdoiksi
abessiivi hohdotta hohdoitta
instruktiivi hohdoin
komitatiivi hohtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hohdo-
vahva vartalo hohto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

helmiäishohto, hohtodiodi, hohtopurkaus, hohtovalo, metallihohto

Aiheesta muualla muokkaa

  • hohto Kielitoimiston sanakirjassa