Substantiivi

muokkaa

hohto (1-F)

  1. hohtamisen ilmentymä
  2. (kuvaannollisesti) viehätys, hienous
    Vuosikymmenien saatossa elintason kohotessa nakeista katosi hohto ja perunasalaatistakin tuli jokapäiväistä ruokaa jota saa marketista. (yle.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhoht̪o/
  • tavutus: hoh‧to

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hohto Kielitoimiston sanakirjassa
  • hohto Suomen murteiden sanakirjassa
  • Artikkeli 952 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa