Substantiivi

muokkaa

hohto (1-F)

  1. hohtamisen ilmentymä
  2. (kuvaannollisesti) viehätys, hienous
    Vuosikymmenien saatossa elintason kohotessa nakeista katosi hohto ja perunasalaatistakin tuli jokapäiväistä ruokaa jota saa marketista. (yle.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhoht̪o/
  • tavutus: hoh‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hohto hohdot
genetiivi hohdon hohtojen
partitiivi hohtoa hohtoja
akkusatiivi hohto;
hohdon
hohdot
sisäpaikallissijat
inessiivi hohdossa hohdoissa
elatiivi hohdosta hohdoista
illatiivi hohtoon hohtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hohdolla hohdoilla
ablatiivi hohdolta hohdoilta
allatiivi hohdolle hohdoille
muut sijamuodot
essiivi hohtona hohtoina
translatiivi hohdoksi hohdoiksi
abessiivi hohdotta hohdoitta
instruktiivi hohdoin
komitatiivi hohtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hohdo-
vahva vartalo hohto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

helmiäishohto, hohtodiodi, hohtopurkaus, hohtovalo, metallihohto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hohto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 952 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa