Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viehätys (39)

  1. viehättäminen; se, mikä viehättää
    Juoksemisen suuri viehätys on siinä, että juosta voi missä vain, milloin vain, melkein missä asussa tahansa. (J. P. Roos, Maratonmiehen elämä)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋie̯hæt̪ys/
  • tavutus: vie‧hä‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viehätys viehätykset
genetiivi viehätyksen viehätysten
viehätyksien
partitiivi viehätystä viehätyksiä
akkusatiivi viehätys;
viehätyksen
viehätykset
sisäpaikallissijat
inessiivi viehätyksessä viehätyksissä
elatiivi viehätyksestä viehätyksistä
illatiivi viehätykseen viehätyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viehätyksellä viehätyksillä
ablatiivi viehätykseltä viehätyksiltä
allatiivi viehätykselle viehätyksille
muut sijamuodot
essiivi viehätyksenä viehätyksinä
translatiivi viehätykseksi viehätyksiksi
abessiivi viehätyksettä viehätyksittä
instruktiivi viehätyksin
komitatiivi viehätyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viehätykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viehätys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä viehättää (viehät- + -ys)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

uutuudenviehätys, viehätyskeino, viehätysvoima

Aiheesta muualla muokkaa