loittoneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaloittoneminen (38)
- teonnimi verbistä loitota
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | loittoneminen | loittonemiset |
genetiivi | loittonemisen | loittonemisten loittonemisien |
partitiivi | loittonemista | loittonemisia |
akkusatiivi | loittoneminen; loittonemisen |
loittonemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | loittonemisessa | loittonemisissa |
elatiivi | loittonemisesta | loittonemisista |
illatiivi | loittonemiseen | loittonemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | loittonemisella | loittonemisilla |
ablatiivi | loittonemiselta | loittonemisilta |
allatiivi | loittonemiselle | loittonemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | loittonemisena (loittonemisna) |
loittonemisina |
translatiivi | loittonemiseksi | loittonemisiksi |
abessiivi | loittonemisetta | loittonemisitta |
instruktiivi | – | loittonemisin |
komitatiivi | – | loittonemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |