lonkkaluu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaalonkkaluu (18)
- ihmisen parillinen luu, joka muodostuu kolmesta osasta: suoliluusta, istuinluusta ja häpyluusta; jokaisella yksilöllä on kaksi lonkkaluuta, jotka ovat merkittävä osa lantiota
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈloŋkːɑˌluː/
- tavutus: lonk‧ka‧luu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lonkkaluu | lonkkaluut |
| genetiivi | lonkkaluun | lonkkaluiden lonkkaluitten |
| partitiivi | lonkkaluuta | lonkkaluita |
| akkusatiivi | lonkkaluu; lonkkaluun |
lonkkaluut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lonkkaluussa | lonkkaluissa |
| elatiivi | lonkkaluusta | lonkkaluista |
| illatiivi | lonkkaluuhun | lonkkaluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lonkkaluulla | lonkkaluilla |
| ablatiivi | lonkkaluulta | lonkkaluilta |
| allatiivi | lonkkaluulle | lonkkaluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lonkkaluuna | lonkkaluina |
| translatiivi | lonkkaluuksi | lonkkaluiksi |
| abessiivi | lonkkaluutta | lonkkaluitta |
| instruktiivi | – | lonkkaluin |
| komitatiivi | – | lonkkaluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lonkkaluu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista lonkka ja luu
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lonkkaluu Kielitoimiston sanakirjassa