lopullisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalopullisuus (40)
- se, että on lopullinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlopulˌlisuːs/
- tavutus: lo‧pul‧li‧suus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lopullisuus | lopullisuudet |
genetiivi | lopullisuuden | lopullisuuksien |
partitiivi | lopullisuutta | lopullisuuksia |
akkusatiivi | lopullisuus; lopullisuuden |
lopullisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lopullisuudessa | lopullisuuksissa |
elatiivi | lopullisuudesta | lopullisuuksista |
illatiivi | lopullisuuteen | lopullisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lopullisuudella | lopullisuuksilla |
ablatiivi | lopullisuudelta | lopullisuuksilta |
allatiivi | lopullisuudelle | lopullisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lopullisuutena | lopullisuuksina |
translatiivi | lopullisuudeksi | lopullisuuksiksi |
abessiivi | lopullisuudetta | lopullisuuksitta |
instruktiivi | – | lopullisuuksin |
komitatiivi | – | lopullisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | lopullisuude- | |
vahva vartalo | lopullisuute- | |
konsonantti- vartalo |
lopullisuut- |
Etymologia
muokkaasanan lopullinen vartalosta lopullis- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lopullisuus Kielitoimiston sanakirjassa