louhinta

Suomi

Substantiivi

louhinta (9-J)^[1]

(kaivannaiset) kiinteän maa-aineksen irrottaminen kappaleina maaperästä, erityisesti kiven irrottaminen kalliosta
(metallintyöstö) metallin leikaaminen taltalla

Ääntäminen

IPA: /ˈlou̯hint̪ɑ/
tavutus: lou‧hin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	louhinta	louhinnat
genetiivi	louhinnan	louhintojen (louhintain)
partitiivi	louhintaa	louhintoja
akkusatiivi	louhinta; louhinnan	louhinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	louhinnassa	louhinnoissa
elatiivi	louhinnasta	louhinnoista
illatiivi	louhintaan	louhintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	louhinnalla	louhinnoilla
ablatiivi	louhinnalta	louhinnoilta
allatiivi	louhinnalle	louhinnoille
muut sijamuodot
essiivi	louhintana	louhintoina
translatiivi	louhinnaksi	louhinnoiksi
abessiivi	louhinnatta	louhinnoitta
instruktiivi	–	louhinnoin
komitatiivi	–	louhintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	louhinna-
vahva vartalo	louhinta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kaivannaiset

saksa: Abbau m.

turkki: maden çıkarma

2. metallintyöstö

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

louhos
louhia, rusnata

Yhdyssanat

kivenlouhinta, malminlouhinta

Aiheesta muualla

louhinta Kielitoimiston sanakirjassa
louhinta Tieteen termipankissa

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J

[1] Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J

[1]