Katso myös: lüde
Wikipedia
Katso artikkeli Luteet Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
lehvälude

Substantiivi

muokkaa

lude (48-F)

  1. nivelkärsäisten (Hemiptera) lahkoon kuuluvia hyönteisiä (Heteroptera)
  2. (erityisesti) ihmisen verta imevä lutikka eli seinälude (Cimex lectularius)
    Kymmenistä kodeista löytyi luteita Helsingissä. (hs.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈludeˣ/
  • tavutus: lu‧de

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lude luteet
genetiivi luteen luteiden
luteitten
partitiivi ludetta luteita
akkusatiivi lude;
luteen
luteet
sisäpaikallissijat
inessiivi luteessa luteissa
elatiivi luteesta luteista
illatiivi luteeseen luteisiin
luteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luteella luteilla
ablatiivi luteelta luteilta
allatiivi luteelle luteille
muut sijamuodot
essiivi luteena luteina
translatiivi luteeksi luteiksi
abessiivi luteetta luteitta
instruktiivi lutein
komitatiivi luteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lutee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ludet-

Etymologia

muokkaa

Mahdollisesti samaa juurta kuin litistämistä tarkoittava verbi lutistaa[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lude Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

lude

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin genetiivimuoto sanasta lud
  2. (taivutusmuoto) monikon feminiinin nominatiivimuoto sanasta lud
  3. (taivutusmuoto) monikon feminiinin akkusatiivimuoto sanasta lud
  4. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta lud

lude

  1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä ludjeti

Viitteet

muokkaa
  1. Kirsti Aapala: Kieli-ikkuna: Kirppuja, luteita, täitä. Helsingin Sanomat, 23.3.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.9.2017