luettava
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaluettava (10) (komparatiivi luettavampi, superlatiivi luettavin) (taivutus[luo])
- luettavissa oleva, selkeä, helppolukuinen
- Luettava käsiala on hyödyksi muistiinpanoja tehtäessä.
- sellainen, joka täytyy lukea tai, jota luetaan, luettavana oleva
- lukemisen arvoinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈluet̪ˌt̪ɑʋɑ/
- tavutus: lu‧et‧ta‧va
Etymologia
muokkaa- 1. partisiippi verbistä lukea pass.
Käännökset
muokkaa3. lukemisen arvoinen
|
Liittyvät sanat
muokkaaSubstantiivi
muokkaaluettava (10)
- lukemista varten oleva tai siihen tarkoitettu aineisto tai materiaali
- Siinä lehtihyllyssä on ajankuluksi luettavaa.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luettava | luettavat |
genetiivi | luettavan | luettavien (luettavain) |
partitiivi | luettavaa | luettavia |
akkusatiivi | luettava; luettavan |
luettavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luettavassa | luettavissa |
elatiivi | luettavasta | luettavista |
illatiivi | luettavaan | luettaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luettavalla | luettavilla |
ablatiivi | luettavalta | luettavilta |
allatiivi | luettavalle | luettaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luettavana | luettavina |
translatiivi | luettavaksi | luettaviksi |
abessiivi | luettavatta | luettavitta |
instruktiivi | – | luettavin |
komitatiivi | – | luettavine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | luettava- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Verbi
muokkaaluettava
- (taivutusmuoto) verbistä lukea
Aiheesta muualla
muokkaa- luettava Kielitoimiston sanakirjassa