Adjektiivi

muokkaa

luettava (10) (komparatiivi luettavampi, superlatiivi luettavin) (taivutus[luo])

  1. luettavissa oleva, selkeä, helppolukuinen
    Luettava käsiala on hyödyksi muistiinpanoja tehtäessä.
  2. sellainen, joka täytyy lukea tai, jota luetaan, luettavana oleva
  3. lukemisen arvoinen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluet̪ˌt̪ɑʋɑ/
  • tavutus: lu‧et‧ta‧va

Etymologia

muokkaa
  • 1. partisiippi verbistä lukea pass.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

luettava (10)

  1. lukemista varten oleva tai siihen tarkoitettu aineisto tai materiaali
    Siinä lehtihyllyssä on ajankuluksi luettavaa.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luettava luettavat
genetiivi luettavan luettavien
(luettavain)
partitiivi luettavaa luettavia
akkusatiivi luettava;
luettavan
luettavat
sisäpaikallissijat
inessiivi luettavassa luettavissa
elatiivi luettavasta luettavista
illatiivi luettavaan luettaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi luettavalla luettavilla
ablatiivi luettavalta luettavilta
allatiivi luettavalle luettaville
muut sijamuodot
essiivi luettavana luettavina
translatiivi luettavaksi luettaviksi
abessiivi luettavatta luettavitta
instruktiivi luettavin
komitatiivi luettavine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luettava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

luettava

  1. (taivutusmuoto) verbistä lukea

Aiheesta muualla

muokkaa