luettavuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
luettavuus (40)
- se, kuinka luettavaa jokin teksti on
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluet̪ˌt̪ɑʋuːs/
- tavutus: lu‧et‧ta‧vuus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luettavuus | luettavuudet |
genetiivi | luettavuuden | luettavuuksien |
partitiivi | luettavuutta | luettavuuksia |
akkusatiivi | luettavuus; luettavuuden |
luettavuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luettavuudessa | luettavuuksissa |
elatiivi | luettavuudesta | luettavuuksista |
illatiivi | luettavuuteen | luettavuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luettavuudella | luettavuuksilla |
ablatiivi | luettavuudelta | luettavuuksilta |
allatiivi | luettavuudelle | luettavuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luettavuutena | luettavuuksina |
translatiivi | luettavuudeksi | luettavuuksiksi |
abessiivi | luettavuudetta | luettavuuksitta |
instruktiivi | – | luettavuuksin |
komitatiivi | – | luettavuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | luettavuude- | |
vahva vartalo | luettavuute- | |
konsonantti- vartalo |
luettavuut- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. se, kuinka luettavaa jokin teksti on
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- luettavuus Kielitoimiston sanakirjassa