Substantiivi

muokkaa

lulla (10)[1]

  1. kehto
    Puuseppää aina tarvitaan / lapselle lullaa vuolemaan. (Puuseppä, 1925)
  2. auton kuormullinen peräkärry
  3. (vanhahtava) moottoripyörän sivuvaunu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlulːɑ/
  • tavutus: lul‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lulla lullat
genetiivi lullan lullien
(lullain)
partitiivi lullaa lullia
akkusatiivi lulla;
lullan
lullat
sisäpaikallissijat
inessiivi lullassa lullissa
elatiivi lullasta lullista
illatiivi lullaan lulliin
ulkopaikallissijat
adessiivi lullalla lullilla
ablatiivi lullalta lullilta
allatiivi lullalle lullille
muut sijamuodot
essiivi lullana lullina
translatiivi lullaksi lulliksi
abessiivi lullatta lullitta
instruktiivi lullin
komitatiivi lulline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lulla-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lulla Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

muokkaa

lulla -ade -at

  1. tuudittaa, laulaa kehtolauluja

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10