lulla
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kehto
- Puuseppää aina tarvitaan / lapselle lullaa vuolemaan. (Puuseppä, 1925)
- auton kuormullinen peräkärry
- (vanhahtava) moottoripyörän sivuvaunu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlulːɑ/
- tavutus: lul‧la
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lulla | lullat |
genetiivi | lullan | lullien (lullain) |
partitiivi | lullaa | lullia |
akkusatiivi | lulla; lullan |
lullat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lullassa | lullissa |
elatiivi | lullasta | lullista |
illatiivi | lullaan | lulliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lullalla | lullilla |
ablatiivi | lullalta | lullilta |
allatiivi | lullalle | lullille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lullana | lullina |
translatiivi | lullaksi | lulliksi |
abessiivi | lullatta | lullitta |
instruktiivi | – | lullin |
komitatiivi | – | lulline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lulla- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- lulla Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi
muokkaaVerbi
muokkaalulla -ade -at
- tuudittaa, laulaa kehtolauluja
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10