lulla
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kehto
- Puuseppää aina tarvitaan / lapselle lullaa vuolemaan. (Puuseppä, 1925)
- auton kuormullinen peräkärry
- (vanhahtava) moottoripyörän sivuvaunu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlulːɑ/
- tavutus: lul‧la
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lulla | lullat |
| genetiivi | lullan | lullien (lullain) |
| partitiivi | lullaa | lullia |
| akkusatiivi | lulla; lullan |
lullat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lullassa | lullissa |
| elatiivi | lullasta | lullista |
| illatiivi | lullaan | lulliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lullalla | lullilla |
| ablatiivi | lullalta | lullilta |
| allatiivi | lullalle | lullille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lullana | lullina |
| translatiivi | lullaksi | lulliksi |
| abessiivi | lullatta | lullitta |
| instruktiivi | – | lullin |
| komitatiivi | – | lulline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lulla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- lulla Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Verbi muokkaa
lulla -ade -at
- tuudittaa, laulaa kehtolauluja
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10