kehto
Suomi muokkaa
,_1872.jpg)
Substantiivi muokkaa
- yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode
- (kuvaannollisesti) synnyinseutu
- Ihmiskunnan kehto.
- (tekniikka) rautatievaunun t. veturin rungon osa, johon korin t. itse veturin paino kohdistuu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkeht̪o/
- tavutus: keh‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehto | kehdot |
| genetiivi | kehdon | kehtojen |
| partitiivi | kehtoa | kehtoja |
| akkusatiivi | kehto; kehdon |
kehdot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehdossa | kehdoissa |
| elatiivi | kehdosta | kehdoista |
| illatiivi | kehtoon | kehtoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehdolla | kehdoilla |
| ablatiivi | kehdolta | kehdoilta |
| allatiivi | kehdolle | kehdoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehtona | kehtoina |
| translatiivi | kehdoksi | kehdoiksi |
| abessiivi | kehdotta | kehdoitta |
| instruktiivi | – | kehdoin |
| komitatiivi | – | kehtoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kehdo- | |
| vahva vartalo | kehto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
alkukehto, hedelmäkehto, kehdonryöstäjä, kehtokuolema, kehtolaulu, kehtoluokka, kehtosuomu, kulttuurikehto, sivistyskehto
Idiomit muokkaa
- kehdosta hautaan – syntymästä kuolemaan, koko elämän ajan
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.