kehto

Suomi

Kehto

Substantiivi

kehto (1-F) (monikko kehdot)

1. yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode
2. (kuvaannollisesti) synnyinseutu

   Ihmiskunnan kehto.

3. (tekniikka) rautatievaunun t. veturin rungon osa, johon korin t. itse veturin paino kohdistuu

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeht̪o/
• tavutus: keh‧to

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode

azeri: beşik englanti: cradle, bassinet ersä: лавсь espanja: cuna f. hollanti: wieg inarinsaame: kiähtu italia: culla f. kiina: 摇篮 (yáolán) koltansaame: vogga komi: зыбка kroaatti: kolijevka f. latvia: šūpulis liettua: lopšys m. liivi: äl mokša: нюрям niittymari: шепка pohjoissaame: geaŧŧu

portugali: berço m. puola: kołyska f., kolebka f. ranska: berceau m. ruotsi: vagga saksa: Wiege f. tšekki: kolébka f. turkki: beşik udmurtti: кӧкы ukraina: колиска f., люлька f. unkari: bölcső uzbekki: beshik valkovenäjä: калыска f., люлька f. venäjä: колыбель f., люлька f.; (riippuva) зыбка f. vepsä: kätkud, kätk viro: häll, kätki võro: häll vuorimari: шипкӓ

Liittyvät sanat

• kannike
• kiikuttaa
• liekuttaa
• tuudittaa

Synonyymit

• kätkyt
• komsio
• liekku
• lulla
• tuutu
• hursti
• vitmi

Yhdyssanat

alkukehto, hedelmäkehto, kehdonryöstäjä, kehtokuolema, kehtolaulu, kehtoluokka, kehtosuomu, kulttuurikehto, sivistyskehto

Vieruskäsitteet

• (vauvan sänky) pinnasänky

Idiomit

• kehdosta hautaan – syntymästä kuolemaan, koko elämän ajan

Aiheesta muualla

• kehto Kielitoimiston sanakirjassa
• kehto Suomen murteiden sanakirjassa
• kehto Tieteen termipankissa
• kehto Suomen etymologisessa sanakirjassa